Kansallispuku ja perinne

Pojille liivit

Tein pojille miehekkäät liivit vuonna 2013. Nyt ne ovat auttamattomasti liian pienet. Siksipä tuli aika tehdä uudet.

Vuoden 2013 kuvassa Lauri-isoveljellä on Viipuri-henkisestä Pyöreän tornin raidasta tehty liivi ja Tuomo-pikkuveljellä on Lahen Raidasta tehty liivi. Vuoden 2015 kuvissa Laurilla on Sulkavan kankaasta tehty liivi ja Tuomo halusi yksivärisestä sinisestä pomsista tehdyn liivin.  Lauri on aina halunnut pitää liivissään kaulukset perinteisesti auki, mutta Tuomon mielestä kaulukset ovat tyylikkäämmät kun ne ovat kiinni.

pojatliiveissapojatliiveissaedestapienipojatliivitaukiweb.

(Voihan myrjy ja myllistys tuota pikkuveljen ilmettä!)

.

 

Olen kaavoittanut liivit itse. Perinteiseen liiviin verrattuna minun liivikaavani on helpompi ja ehkä hieman käytännöllisempi. Olen jättänyt muotosaumat pois ja korvannut käsintehdyt napinlävet neppareilla ja koristenapeilla. Nepparit valitsin sen vuoksi, että jos pojilla tulee vaskiorkesterin keikalla kuuma, niin liivit täytyy saada päältä yhdellä kiskaisulla. Liivi on myös hieman pidempi kuin oikea kansallispukuliivi.

kaava ja leikkuu pieni.

 

 

 

 

 

Sulkavan kangas on käsin kudottua upeaa kansallispukukangasta. Sen loimi on puuvillaa ja kude villaa. Silitin kaikkiin päälikankaisiin osiin napakan tukikankaan, sillä kansallispukukangas on helposti liestyvää. Huolittelin kappaleet saumurilla. Vuori on puuvillaa.

.

laurin liivi yksityiskohdat web   tuomonliivipaallatakaawebtuomon liivi yksityiskohdat web

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laurin liivin yksityiskohtia: Olkasaumat, kaulus ja sivusaumat on kohdistettu siten, että raidat osuvat mahdollisimman hyvin yksiin. Koristenapit on tehty vanhoista kymmenpennisistä. Olipa muuten vaikea porata ompelureikiä kolikkoihin kun terä meinasi lipsua kolikon pinnalla!

.

Tuomon liivin yksityiskohtia: Tuomo on rokkipikkuveli, ja liivistä tehtiin tietenkin kantajansa näköinen. Edessä räyhäkkäät eripari-vintage-ärjynapit ja takana artistin itse suunnittelema kirjonta. Sain tarkat ohjeet: ”Laittaisitko kitaraan kuusi kieltä”. Kirjonta valmistui hitaasti ja taiteilija ilmaisi tarkennetut toiveensa selkeästi. Lopuksi tuli hyvä palaute: ”Se on just hyvä”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Living in Colour -valokuvasarja tutki kansallispukujen rentoa käyttöä ja sitä, miten ihmiset yhdistelevat identiteetissään erilaisia elementtejä.

Lisää tietoa Living In Colourista tästä ja tästä linkistä.

living in c hilkka ja kyosti webLICtoukoLIChollolankukkaroLICLauriLICpunainenmekkoLICnainenjapuukko

 

 

 

Kansallispuku-pojat

 

 

viola mekko 1 pieni viola mekko 2

Tämä kultainen pikkutyttö on mallina tässä Jumalan kämmenellä -mekossa. Kankaana siis Jumalan kämmenellä -kangas, jossa suunnittelun pohjana ovat ihmisten kokemukset kristillisestä uskosta : Miltä usko tuntuu ja mikä siinä koskettaa eniten. Kankaassa on ajatuksia armosta, lunastuksesta sekä erilaisista rajoista: Rajasta elämän ja kuoleman välillä, rajasta Jumalan äärettömyyden ja ihmisen äärellisyyden välillä ja rajasta onnen ja surun välillä. Rajalla kulkee pienten ristien rivi merkkinä sovituksesta.

 

Suunnittelin kankaan alunperin ProPuu Gallerian Sanctus -näyttelyä varten vuonna 2013. Valmistin kankaasta ristiäismekon, sulhasnuken liivin sekä naisen puolihameen. Lisäksi neuloin samalla kuosilla lapaset ja virkkasin pipon. Nyt tein tämän mekon ihan muuten vaan tälle ahkeralle ja taitavalle tytölle, joka sitäpaitsi pitää kauneudesta ja hänellä on ymmärrystä ihanien asioiden päälle. Mekko on vuoritettu ja siinä on vetoketju takana. Rinnassa orvokkikirjailu ja kirjailussa aito helmi eli ”timantti”.

 

Tytöllä on mekon kanssa valkoinen puuvillakrepistä tehty paita. Äiti on ommellut sen kauan sitten siskolleni tai minulle. Minulle tulee niin hyvä mieli tuota paitaa katsoessani, että taidan kaavoittaa tuosta aikuisten tyttöjen koon ja ommella hurhautan tuollaisen itsellenikin :)

*


marttaraita pitka hame rannalla web16.10.13 “Voimaa perinteestä ja katse tulevassa. Hymy huulilla ja käsi ystävän kädessä. Sellaista on olla Martta”.

Keväällä 2013 Martta-liitto kartoitti jäsentensä ajatuksia “marttuudesta”. Kysyttiin: Mikä on rakkainta ja parasta Martoissa? Vastauksissa korostuivat yhdessä tekeminen, oppiminen, ystävyys, retket, perinteiden jatkuvuus, kädentaidot ja suvaitsevaisuus. Minä sain kunniatehtävän suunnitella uuden erityisen Marttaraidan näiden arvojen pohjalta.

Martat käyttävät viestinnässään ja ulkoasussaan raikkaita puhtaita värejä. Sinistä, valkoista ja punaista. Ne viestivät reippautta ja raikkautta. Se on hyvä. Mutta kangas on melkoinen kameleontti: Tietyt värit vierekkäin ”särisevät”, vahva väri kaappaa heikomman, värien intensiivisyyden eroista saattaa syntyä voimakkaita kolmiulotteisia pintoja. Sellaiset kankaat ovat rauhattomia.

Lisäksi tietyt värit yhdessä vievät ajatukset väistämättä joihinkin teemoihin: Keltainen ja sininen vievät Ruotsiin. Sininen, punainen ja valkoinen vievät Venäjälle. Mutta kuten  Adolf Ivar Arwidsson tiesi jo 1800-luvulla, emme halua ruotsalaisten emmekä venäläisten värejä. On etsittävä ne oikeat suomalaiset värit ja teemat Marttaraitaan. Soitin Marttaliiton Marianne Heikkilälle ja keskustelimme kankaan olemuksesta. Marianne Heikkilä antoi minulle vapaat kädet ja ajatuksilleni vahvat siivet.

Mallia suunnitellessa mietin nämä asiat kohdalleen: 1) Kuosin on sovittava pohjoismaista ihoa vasten. Sen vuoksi rajuja kontrasteja on syytä välttää. 2) Kuosin on oltava muunneltava: Kankaasta on pystyttävä poimimaan ylös itselle rakkaita värejä ja yksityiskohtia. 3) Kankaan on toimittava myös vekitettynä sekä pientuotteissa. 4) Kangasta täytyy voida ostaa pieniä määriä omia ompeluksia varten -siksi mallin toistuvuus ei voi olla liian pitkä.

Tämän päivän kokeiluiden ja pohdintojen perusteella päädyin tekemään uuden mallikortin ohjeistuksen. Kiitos Tomi kärsivällisyydestäsi ja vaivannäöstäsi! Marttaraitaan tulee perinnettä, luontoa ja suuria kuusia, jotka kasvattavat vuosirenkaan jokaisesta eletystä vuodesta. Siihen tulee toimeliaisuutta ja rohkeaa tekemisen meininkiä. Siihen tulee jälkiä yhteisistä retkistä. Ja hieman huulipunaa, sitähän tarvitaan aina ;)

Marttaraita ensiesitellään lokakuussa 2013. Laitan kuvia heti kun niitä julkaistaan.

 

16.8.2013

jumalan kammenella marianne valolaOlen lähettänyt tänään tällaista tiedotetta useille eri medioille. Laitan tämän nyt tänne blogiinkin. Tiedote kertoo Jumalan kämmenellä -kankaasta, jonka olen suunnitellut. Kangas ja siitä tehdyt tuotteet (monta!) esitellään ProPuu Galleriassa Lahdessa. Avajaiset 3.9. ja näyttely kestää koko syyskuun ja lokakuun. Tervetuloa!

TIEDOTE  16.8.2013   Julkaisuvapaa

Jumalan kämmenellä -kangas

“Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kirjaasi jo ennen kuin yksikään niistä oli tullut”.

Syyskuussa 2013 ProPuu gallerian kuukauden näyttely esittelee sakraaliesineitä. Muotoilija Marianne Valolalta esillä on näyttelyä varten suunniteltu Jumalan kämmenellä -kangas sekä siitä valmistettuja asuja ja muita tekstiilejä.

Kankaan suunnittelun lähtökohtana ovat ihmisten tarinat uskosta. Kysymys kuului: Millainen sija kristillisellä uskolla on sinun sydämessäsi? Onko uskossa jokin teema, joka on sinulle erityisen tärkeä? Suunnittelun pohjaksi löytyi ajatuksia armosta, uskon hypystä äärettömyyteen, sovituksesta ja anteeksiannosta. Erilaiset rajat korostuivat tarinoissa: Raja elämän ja kuoleman välillä sekä raja ihmisen äärellisyyden ja Jumalan äärettömyyden välillä. Toisille seurakuntayhteys oli tärkeä, toiset pohtivat jumalasuhdettaan yksin. Jumalan läsnäolo tuntui myös musiikissa ja runoudessa. Jumalan koettiin antaneen elämän meille jotta voisimme auttaa toisiamme ja elää yhdessä.

Näistä teemoista on nyt suunniteltu erityinen Jumalan kämmenellä -kangas. Se on sydämen tunteisiin perustuva kangas. Marianne on valmistanut näyttelyyn erilaisia asuja koko elämänkaaren matkalle tästä kankaasta.

Jumalan kämmenellä -kangas on kudottu Helmi Vuorelma Oy:ssä Kärkölän Järvelässä. Kangas on upeaa villakangasta.

Lisätietoja sakraaliesineiden näyttelykokonaisuudesta:  ProPuu Galleria, Satamakatu 2 A, 15140 Lahti, puh.(03) 751 5600  galleria(ät)propuu.fi

 

26.5.2013

toukokuun paita valmis kokokuvatoukokuun paita valmis kirjailuToukokuun paita tuli tänään valmiiksi. Kirjailin kaula-aukkoon hiekanruskealla ja kultaisella langalla (2 säiettä kumpaakin) tällaisen simppelin kuvion. Siinä on ajatuksia tulppaanien lehdistä ja enkelin siivistä. Mielestäni sain tähän paitaan vähän sellaista ”kohottavaa” tunnelmaa.

Toisessa kuvassa paita on ikkunalla. Ei mitenkään erityisen ansiokas kuva, mutta siitä näkee paidan mallin. 3/4 hihat, väljä helma, pitsisomisteita.

Jotenkin tämä alkukesän herkkyys ja vihreyden viattomuus vei minut hempeisiin ajatuksiaan ja tulin tallentaneeksi toukokuun 2013 tunnelmat tähän paitaan.

 

22.5.2013

otso-nukkuu- Minä rakastan lammasturkkeja, sanoo Marianne. Samoin sanon minä Otso-karhunpoikanen. Aurinko jää pilven taakse ja alkukesän yö viilenee täällä pohjoisessa. Äiti käärii minut pehmeään lammasturkkiin ja laittaa vaunuihin. Näen keinuvia unia.

Ihastuin ystäväni Mariannen tekemään turkismakuupussiin jo vuosia sitten, kun Mariannen pojat olivat pieniä. Poikien unet näyttivät kadehdittavan levollisilta lämpimän turkiksen sisällä. Haaveilin pussista jo edellisen lapsen kohdalla, mutta neliöt jäivät virkkaamatta. Viime joulukuussa minulle syntyi pieni poikanen – ja silloin siskoni alkoi virkata, virkata ja virkata.

Suloisista jämälangoista syntyi kirjava peitto, jolle ei tuntunut olevan käyttöä. Minä tiesin heti, mitä siitä piti tulla. Vielä tarvittiin kuitenkin äitini lempeitä käsiä. Äiti virkkasi peittoon lisää neliöitä, jotta poikanen mahtuisi unipussiin vielä ensi talvenakin. Hän virkkasi ja ompeli peiton kauniisti kokoon.

Kun peitto oli valmis lähetin peiton Mariannelle turkiksen laittamista varten. Otson unipussi on kulkenut kolmen tärkeän naisen käsien kautta, ja siinä heidän käsiensä lämmössä on poikasella turvallista nukkua.

Kirjoittaja: Kati Inkala, Otson äiti, Valveen sanataidekoulun vastaava opettaja ja Riimikissa kikattaa -kirjan toinen kirjoittaja

 

20.3.2013

kukkaroita200313Onpa vain kukkarolla komea kuosi! Niin onkin, ne on tehty kansallispukukankaista.

Taaimmaisena Seiskari, sitten ihana Itä-Häme ja etummaisena Rovaniemi.

Näitä kukkaroita on saatavilla monissa muissakin kuoseissa, ainakin Lahenraitaisena ja Orimattilan vihreänkirjavana.

Suunnittelin tällaisen kukkaron Vuorelmalle, kun ajattelin, että olisi mukava käyttää kansallispukua arjessa sillä lailla ”pienesti” ja sais nauttia kansallispuvun kauneudesta ja hyvästä fiiliksestä joka päivä.

Kukkarot valmistetaan Suomessa ja näitä kukkaroita voi tilata Vuorelmalta. Lisätietoa tästä linkistä.

 

7.3.2013

badding1”Pakko oli kertoa sulle sun joulu/synttärilahja etukäteen, kun en kestänyt hykerrellä yksin omassa erinomaisuudessani.”

Kieltämättä erinomaisen lahjan oli mies tällä(kin) kertaa keksinyt ja tilannut Mariannelta Someron karkauspäivän hameen.

Miehelläni ja minulla on yhteinen lukkarinrakkaus kansallispukuihin. Siksi päätimme mennä naimisiinkin kansallispuvuissa: häihinhän piti joka tapauksessa joku puku hankkia ja olisi mukavaa, jos molemmilla olisi omat kansallispuvut. Kalliimpiahan ne ovat kuin tavanomaiset morsiusmekot ja frakit mutta toisaalta elinikäinen hankinta. Äitini teki minulle varta vasten Someron puvun ja miehelläni oli Härmän puku. Teemaan liittyen pidimme  sitten perinnehäätkin.

Häiden jälkeen puvut ovat olleet muutaman kerran päällämme, mutta valitettavan harvoin tulee sellaisia juhlia, joihin näin näyttävä asu sopii. Siksi oli mahtavaa saada ”Somero Badding” –karkauspäivän hame, jota voi käyttää niin arkena kuin monenlaisissa juhlissakin.

badding2Työskentelen Someron kaupunginsihteerinä, joten hame on myös oivallinen työasu. Ensimmäisen kerran käytin sitä Someron uuden valtuuston kokouksessa. Se lienee yksi arvokkaimmista ja parhaimmista paikoista ottaa käyttöön uusi Somero-kangas ja hame. Töissä olen käyttänyt yläosana neuletta ja Someron pukuun kuuluvaa korua. Ihana saada tuulettaa sitäkin useammin!

Maaliskuussa meillä on tulossa ystäviemme rennot häät, jonne toivottiin värikästä pukeutumista. Sinne suunnittelin laittavani karkauspäivän hameen ja Someron puvun liivin. Joku sopiva paita pitäisi vielä keksiä. Mieheni puolestaan ajatteli käyttää juhlissa Härmän liiviä tai sitten Mariannen Härmän liivikankaasta tekemää solmiota (hieno sekin). Toistaiseksi ei varmasti tule samanlaista asua vastaan. J

Silti toivon, että pian tulisi, sillä hameesta kiinnostuneita ja innostuneita on ollut niin paljon, että Somero-opisto järjestää jo tänä keväänä niiden valmistuskurssin. Seuraava haaste olisi suunnitella kankaasta moderni hame/vaate,  joka sopii vähän pyöreämmällekin. Marjatta-mekon alaosaksi tämä kangas on ehkä hieman liian värikäs vai mitä mieltä olette?

Itselleni seuraava haaste on opetella ompelemaan. Olisi hienoa osata tehdä näitä Mariannen ideoimia vaatteita itse ja valmistaa vaikka pojalleni Somero Badding –kankaasta liivi. Olenkin tilannut Somero-opistolta myös ompelukurssin tosi tumpeloille…

Lämmin kiitos Mariannelle ja Vuorelman väelle upeasta Somero Badding –kankaasta ja siitä huolella valmistetusta hameesta!

p.s. Lue hameen valmistusprosessista Mariannen blogimerkinnät joulu- ja tammikuulta.

Kirjoittaja: Hanna Saarni, Someron vs. kaupunginsihteeri

Valokuva: Salli Lehtinen, Somero-lehti

 

22.2.2013

someronbaddingPaikallislehti Somerossa oli tosi mukava juttu Someron Badding-kankaasta ja siitä tehdystä Karkauspäivänhameesta. Kaikki lähti siitä kun eräs asiakas halusi tilata vaimolleen syntymäpäivälahjaksi Someron Karkauspäivänhameen. Kehitimme käsinkudottavasta Someron flammukankaasta konekudottavan Badding-version. No, nyt tätä Someron Baddingia on saatavilla, hinta on 65 e/m. Kankaan leveys on 104 cm. Koostumus 75% villa, 25% puuvilla (eli villakude ja puuvillaloimi). Made in Suomi. Tilaukset ja tiedustelut voi lähettää osoitteeseen kangaskauppa@vuorelma.net

lapuanaitajuoksuvekitNiin, eikä tämä tähän lopu. Myös muista flammukankaista voi tehdä konekudottavia versioita. Esimerkiksi kauniista Lapuan kansallispuvun hamekankaasta on nyt tehty konekudottava versio. Sen työnimi on ”Lapuan aitajuoksu”. Se ei ole kopio alkuperäisestä vaan alkuperäistä kunnioittava versio siitä. Tässä kuva Lapuan aitajuoksusta tehtävän Karkauspäivänhameen vyötärön vekityksestä.

Perinteisiä kankaita voi versioida ja kokonaan uusia voi kehittää. Jos vaikka jollain kaupungilla ei ole omaa kansallispukukangasta, niin mikään ei estä suunnittelemasta sille kansallispuvun tyyppistä perinnekangasta (vrt. Lahen Raita). Tai jos vaikka kuntaliitoksen myötä monta aluetta yhdistyy ja halutaan etsiä uudelle yhteiselle suurkunnalle positiivista ilmettä ja uutta yhteistä identiteettiä….

 

23.1.2013

Saimme vajaa kuukausi sitten haasteeksi tehdä Someron karkauspäivänhame. Nyt on tehty kudontamalli uudelle konekudottavalle Someron Badding -kankaalle, kangas on kudottu, prässätty ja siitä on nyt tehty Karkauspäivänhame. Mahtava fiilis!

valmis someron khameEnsimmäisessä kuvassa on valmis hame. Se on polvipituinen, helman pituus on 50 cm.  Karkauspäivänhame istuu ylälantiolle. Helma on tehty yhdestä metristä Someron Baddingia. Koko hameen Baddingin tarve on siis 110 cm. Kangas maksaa 88 e/metri. Ihan vaan tiedoksi, jos joku muukin sattuisi innostumaan ompelemisesta :)

.

somero hakasetToisessa kuvassa on lähikuva vyötärökaitaleesta. Sain tänne nettikangaskaupan blogiin kysymyksen, että pönöttääkö vyötärö, kun sille on vekitetty sekä päälikankaan että vuorin vekit. Ei pönötä. Huolellinen työ ja hyvä silittäminen työvaiheiden välillä varmistavat vyötärön istuvuuden. Olen ommellut koneella suorat pitkät saumat ja käsin esim vyötärökaitaleen päät.  Näin tulee kaikista fiksuin ja pönöttämättömin lopputulos. Tässä hameessa vyötärön kiinnitys kahdella hakasella ja kahdella nepparilla. Karkauspäivänhameen voi ostaa myös valmiina. Valmiissa hameissa vyötäröllä on hienot päällystetyt napit.

Toivon, että saamme kuvan tästä hameesta käyttäjänsä päällä. Hame on menossa syntymäpäivälahjaksi. Paljon onnea syntymäpäiväsankarille!

 

15.1.2013

someron työmaaTänään sain sitten pakan uutta Someron Baddingia. Hyvältä näyttää!

Uutta kangastuttavuutta täytyy puhutella varovasti. Ei passaa lähteä suin päin tekemään asiakkaalle tilaustuotetta, kun ei vielä ole tehnyt sinunkauppoja kankaan kanssa. Jotta suhde Someron Baddingiin ei jäisi pintapuoliseksi, päätin heti kokeilla miten se taipuu ompelevissa käsissä. Ja jo vain, yhteistyö lähti hyvin käyntiin!

Laitan tähän pienen lähikuvan maistiaisiksi Someron koemekon onpelutyömaasta.  Someron Baddingia helmaan, ruosteenoranssi kangas liivimäiseksi yläosaksi ja pellavakangas liivin vuoriksi. Tähän tulee vielä komea poltetun tiilen värinen vuorikangas helmaan.

Kuulin kerran viisaampien suusta sellaisen termin kuin ”slow fashion”. Olisikohan tämä sitä?

 

14.1.2013

baddingreikakorttiTässä se on: Someron Baddingin reikäkortti. Tämä kortti kertoo koneelle, mitä sen kuuluu kutoa. Koneelle laitetaan Someron värit: Ruosteen punainen, syvä sininen, sammal ja valkoinen.

Someron Badding on konekudottava versio Someron kansallispuvun hamekankaasta. Se ei ole suora kopio vaan alkuperäistä kunnioittava vuoden 2013 versio siitä.

Vuorelman kutomon Tomi on tehnyt tämän reikäkortin. Nyt alkaa Järvelässä koneet laulaa :)

Ihan kohta saadaan kuvia valmiista kankaasta. Jee!

 

14.1.2013

pojatliiveissaKas tässä veljekset Lauri 9v ja Tuomo 6v. Laurilla on Pyöreäntornin kankaasta liivi ja Tuomolla Lahen Raidasta. Tuomo halusi, että liivin pitää olla ”kunnolla kiinni”, joten se laitettiin Kalevala-korun hienolla heppakorulla ylös asti kiinni.

 

6.1.2013

liljamarjattavalmisTässäpä kotikameralla näpätty kuva liljakirjotusta Marjatta-mekosta. Valkoinen pusero on Kaukolan kansallispuvun paidasta tehty versio ja hiuksissa on Antrean nauha. Kuvauspaikka on Lahden kaupunginteatteri ja kuva on otettu Hair-musikaalin väliajalla. Olisko tässä sellainen suomalaisia naisia miellyttävä ”vyötäröarmollinen” mekkomalli, jota Vuorelmalta on toivottu?

Työn alla on samasta kaavasta (hieman rintamuotolaskusta korjailtuna) toinen versio mekosta. Katsotaas mitä siitä tulee :)

 

4.1.2013

Joulun aikana oli jotenkin niin raukean runollinen olo, että mieli teki kirjoa jotain oikein kaunista. Ja mieli paloi myös jotain kivan raikasta mekkoa, kun kerran kevättä kohti tässä jo mennään.

Vuorelmalta on kyselty vaihtoehtoa Karkauspäivänhameelle. Kun monille naisille vyötärö on vähän arka paikka, eikä sitä haluta korostaa. Että pitäis olla sellainen mekko ”joka ei ota vyötäröön kantaa”. Sellaiseksi suunnittelin tämän Marjatta-mekon. Siinä on siro liiviosa ja poikkisauma pallean kohdalla. Liiviosalle laskostetaan sitten helmakangas. Mekko yltää hieman polven alapuolelle. Mekkoa on kiva pitää kauluspaidan, poolopaidan tai t-paidan kanssa. Ja kun päälle heittää kevyen neuleen tai ison ilmavan huivin, on fiksu toimistotyöhön sopiva asu valmis.liljaliivikaavaLiiviosan kaava on tosi simppeli. Päälikangas (kansallispukulaatuinen villakangas) on tuettu kokonaan kevyellä silityskankaalla ja vuorikangas (puuvillaa) on tuettu reunoista, jotta kaula-aukko ja kädentiet eivät venähtäisi. Rintamuotolaskokset alaspäin. Kasasin mekon ja helmakankaaksi laitoin kansallispukulaatuista auringonkeltaista villakangasta.

liljakirjontavaihe

Kirjontakuvaksi halusin jotain herkkää. Katselin puutarhakirjoista vähän kasvien kuvia ja päädyin kirjomaan liljoja. Väreiksi valitsin kolmea eri vihreää varsiin ja vaaleansinistä, vaaleanvihreää, keltaista ja kultaa kukkien terälehtiin. Keskimmäisessä kuvassa piirretty luonnoskuva ja sen yläpuolella ompelulangalla hahmotellut kukat.

liljavalmisAlimmassa kuvassa valmis liljakirjonta. Käytin tätä mallikappaletta töissä valkoisen kauluspaidan ja mustien saappaiden kanssa. Miellyttävä asu istumatyötä tekevälle, ei kiristä eikä purista :) Vielä täytyy hioa kaavaa hieman rintamuotolaskosten tiimoilta, mutta muuten kaava on oikein hyvä.

 

18.12.2012

someron kangas”Haluaisin antaa vaimolleni Someron karkauspäivänhameen syntymäpäivälahjaksi. Onnistuisko sellainen?”  Vuorelmalta vastataan: Kyllä onnistuu! (mutta ennen kuin hame on valmis, on tehtävä pari juttua).

Someron kangas on yksi suosikeistani kansallispukukankaiden laajassa mallistossa. Mehevää ruosteenpunaista rytmittävät murretut vihreän ja sinisen sävyt. Ja keskellä raitaa pieni valkoinen pilkku. Someron kankaassa on jotain aivan erityistä syvyyttä.

Mutta sitten se kuuluissa ”mutta”: Someron kansallispukukangas on kudottava käsin sen pienen valkoisen pilkun vuoksi. Ja käsinkudotut kankaat ovat ymmärrettävästikin kovin arvokkaita. Kysyin Someron karkauspäivän hameen tilaajalta, että mitäs jos tehtäisiin sellainen Someron ”Badding”-versio, eli sellainen koneella kudottava versio Someron kankaasta? Tilaaja innostui ajatuksesta. Kotimaisen konellakudotun villakankaan hinta on 88 e /metri, ja karkauspäivänhameenhan tekee yhdestä metristä.

Joten nyt alkaa seikkailu:  On mietittävä, miten kertoa pilkusta konekielellä. On haettava värikartalta juuri oikeat sävyt. On tehtävä reikäkortti tätä uutta Someron Baddingia varten. Ja on testattava ja hiottava siihen kuuluisaan pilkkuun asti. Mutta miksikäs ei! Tästä tulee hauskaa. Terveisiä Raulille tähtien taakse! Ja terveisiä konemestareille Jormalle ja Tompalle Kärkölän kutomolle :)

 

18.12.2012

puulavedenpikkuinen

Ryijyissä, kuten muissakin perinnekäsitöissä, minua kiinnostaa niiden läsnäolo ja käyttö tässä hetkessä. On hyvä, että ryijyt ovat aikoinaan lämmittäneet kirkkomatkalaisia talvisessa reessä, mutta tänään sillä ominaisuudella ei ole ihan hirveästi käyttöä. Nykyään korostuvat ryijyn akustiset ominaisuudet jne.

Tässäpä on kuva uudesta mallista nimeltä ”Puulaveden pikkuinen”. Ryijy on pieni, noin 40 x 40 cm. Mallikappale on valmistettu myös nimellä ”Someron pikkuinen” -ja se se vasta suloinen onkin. Tällainen pikkuinen ryijy on nopea ja mukava neulalla tehdä. Se mahtuu kivasti pieneenkin asuntoon ja sen sijoittelu on helppoa.

 

14.12.2012

jurva90vSaako kansallispukuhametta käyttää?

Minulla on sellainen tosi ihana hame, josta tykkään. Se on raikkaan värinen ja kangas on villaa. Se tuo iloa minulle ja ilahduttaa myös ihmisiä ympärilläni. Jaa että millainen hame se on? No se on kansallispukuhame.

Minä haluan käyttää hametta usein. Haluan yhdistellä sitä vapaasti, milloin minkäkin takin ja paidan kanssa, ihan kuin muitakin vaatteita. Se on minun hameeni.

Olen palavasti rakastunut kankallispuku- ja muihin perinteisiin kankaisiin. Ne ilmentävät suomalaisuutta, ne ovat laadukkaita ja kerrassaan kauniita. Ne ovat ainutlaatuisia, niillä kaikilla on tarinansa. Silloin tällöin kuulen ihmisten kertovan, miten heilläkin on kansallispukuhame jossain kaapin perällä, mutta että he eivät uskalla käyttää sitä. ”Olisko se pyhäinhäväistys?”, he pohtivat.

Kokonaiset kansallispuvut ovat upeita. Niitä on juhlava käyttää erityisen hienoissa tilaisuuksissa. Harmillisesti juhlaa on vuodessa muutama päivä ja arkea kaikki loput. Ettäkö kansallispukua tai sen osia ei voisi käyttää näinä kaikkina muina päivinä? Antakaas kun kajautan vielä ilmoille: Tämä on minun hameeni! Minä kyllä käytän tätä, onnellisena ja ylpeänä. Ihmiset katsovat kadulla hamettani ja hymyilevät. ”Hieno hame sulla!”. Niin onkin.

Olen kuullut varoittelua ja huhupuheita ”iäkkäistä rouvista”, jotka tulevat räyhäämään kansallispuvun arki- ja sekakäyttäjälle. He kuulemma syvästi paheksuvat ja sättivät siitä. Hmm…. Minä en ole koskaan tavannut sellaista ”iäkästä rouvaa”. Minulla on herännyt arvelus, että ehkäpä sellaista rouvaa ei ole olemassakaan. Kaikki hamettani kommentoineet rouvat ovat olleet oikein innostuneita ja mukavia ja olemme keskustelleet kansallispuvuista pitkät tovit. Lieköhän tämä ”iäkäs rouva” samanlainen kaupunkilegenda kuin turkkeja spraymaalaavat huligaanit?

 

21.11.2012

Kirjailu on muikea taidemuoto. Sitä voi kirjailla kaunista, sievää, perinteistä ja -niin mitä muuta? Olin viime viikolla OLO.MUOTO-messuilla kolme päivää esittelemässä näitä kansallispukuhenkisiä uusia virityksiä, ja aloin viimeisenä päivänä pistellä jotain kuvantapaista. Tuli siinä mieleen, että mitä jos kirjailis jotain erilaista. Voisko sitä kirjailla vaikka jotain pelottavaa? Tai rumaa?Kuva on hiljalleen muotoutunut tällaiseksi. Ei tämä kovin pelottava ole, mutta tämän kirjominen on jotenkin avannut mun ajattelua. Että josko miettis kirjontakuvioiden estetiikkaa laajemmin? On ihana kirjailla kaunista, mutta kauniin rajojen ulkopuolella on kokonainen maailma kaikkea muutakin.

 

11.11.2012

Tällaiseen etelä-pohjalaishenkiseen juhlapukuun sopii kivasti sellainen 62-senttinen (0-4 kuukauden ikäinen) isäntä. Materiaaleina Etelä-Pohjanmaan miesten liivikangas (75%villa, 25% pellava) ja musta villakangas. Liiviosa on vuoritettu pellavakankaalla. Paita on puuvillaa. Vielä kun tähän saa kunnon helavyön, niin alkavat asiat järjestymähän! Tokihan juhlapuvun voi tehdä muistakin miesten kansallispukukankaista, mutta tämä Etelä-Pohjanmaa oli mallikappaletta suunnitellessa  inspiroivin.

Pojan juhlapuku tuli valmiiksi isänpäivänä. Onnea kaikille isille!

 

5.11.2012

Kansallispukukankaista tulee ommeltua vaatteita ja asusteita kaikenikäisille ihmisille. Uusimpana nyt Seiskarin hamekankaasta ja tummansinisestä villakankaasta tehty vauvan juhla-asu vaikkapa sitten ristiäisiäisissä / nimiäisissä käytettäväksi. Alla puuvillainen pitkä paitamekko, jossa pitsirannekkeet. Puvun koko on 62 cm. Ajatuksena on, että liivin selkäpuolelle voisi kirjailla kaikkien niiden lasten nimet, jotka ovat nimensä tässä puvussa saaneet. Laitoin pukuun ihania isoäidiltä perinnöksi saatuja vanhoja nappeja.
Olipa ihana ommella tätä pukua. Kaavoitukseen meni yksi ilta ja ompeluun kolme iltaa, kun rennosti ja rauhassa ompelin.

 

30.10.2012

Kansallispukukankaista voi tehdä vaikka mitä kivaa ja kaunista. Minulla jäi Itä-Hämeen kangasta eräästä isommasta työstä vähän yli… ja inspiroiduin ompelemaan tällaisen 122-senttisen pikkutytön mekon. Liiviosa ja helmaosa ovat samaa villakangasta ja niiden välissä kulkee koristenauha. Yläosa on vuoritettu mustalla puuvillakankaalla ja helmaosan vuoritin vaaleanpunaisella viskoosivuorikankaalla. Liiviosan takasaumassa vetoketju. Takana kirjailut ”Rakas” ja kukka.

Mietin mekkoa tehdessäni, että miten voisin ilmentää rakkautta. Halusin mekosta sievän, sortumatta silti makeiluun. Mekkoa esiteltiin ensimmäisen kerran Marttojen hyvinvointiristeilyllä 12.-14.10.12. Ihmiset tykkäsivät mekosta kovasti ja tilasivat mekon tarvikepakkauksia.

 

8.10.2012

Nukella on tässä kuvassa hiuksissaan Lahen Nauhaa. Lahen Nauhassa on mustaa, harmaata ja raikasta vihreää. Nauhan koostumus on 50%pellavaa 50%puuvillaa. Nauhan leveys on 1,7 cm.

 

27.9.2012

Lahen raita on nyt valmis ja se ensiesitellään Lahden Muotoiluasemalla torstaina 27.9. klo 16-18.

Mikä on parasta, kauneinta ja rakkainta Lahdessa? Sitä kyseltiin kesällä 2012. Ihmiset kertoivat ihania tarinoita, muistoja ja ajatuksia Lahden mukavista paikoista, Lahteen liittyvistä muistoista ja lahtelaisuuden autuudesta. Näiden tarinoiden pohjalta on nyt tehty Lahdelle uusi perinnekangas.

Lahen Raidassa liplattavat Vesijärven aallot ja siinä on harjujen korkeudesta kertovia karttaviivoja. Valkoiset hanget ovat saaneet omat raitansa ja metsäluonto on läsnä rauhallisessa vihreässä. Viipurin perintöä muistetaan samalla vihreällä sävyllä, joka on Viipurin kansallispuvussa. Puu- ja sahateollisuudesta kertoo sirkkelin terää muistuttava vinoripsikuvio. Kaiken sitoo yhteen Lahen nauha, puuvilla-pellavainen kudottu nauha, jossa on savupiipputeollinen tunnelma. Se sai ideansa rautateistä sekä radiomastoista.

Kaikki nämä ajatukset on siis kudottu upeaksi villakankaaksi ja puuvilla-pellavaiseksi nauhaksi. Kankaat on valmistettu Suomessa parhaista materiaaleista.

Lahen Raita ei ole kansallispukukangas. Kansallispuvut kokoaa kansallispukuneuvosto, ja ne pohjaavat 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen. Lahen Raita on tehty lahtelaisin voimin ihan ite ja se kertoo Lahdesta ja lahtelaisuudesta vuonna 2012. Lahen Raita on laadultaan yhtä erinomainen kuin viralliset kansallispukukankaat.

Kansallispukujen ja puvun osien käyttämistä joskus arastellaan. Menneinä vuosikymmeninä kansallispuvun käyttö olikin säädellympää ja siitä on jäänyt ihmisten mieliin pieni arkuus. Lahen raita on uusi, villi ja vapaa, ja siitä voi kuka tahansa tehdä mitä tahansa -vaatteita, sisustusta, asusteita jne- ja käyttää niitä missä ja milloin haluaa. Onneksi nykyään kaikkien kansallispukujen käyttö on vapautunut ja kansallispukukankaista tehtyjä hameita, laukkuja ja reppuja vilahtelee katukuvassa. On tärkeää, että kansallinen kulttuuriperintö elää ajassa eikä se pölyty kansakunnan kaapin päällä.

Lahden kaupungin kulttuuritoimi on tukenut Lahen Raidan kehitystyötä. Projektin on ideoinut ja kankaan on suunnitellut Marianne Valola.

 

31.7.2012

Mikä on kauneinta ja rakkainta Lahdessa? Sitä mietitään, kun suunnitellaan Lahdelle perinnekangasta.

Hartolalla on, Orimattilalla on, Kärkölällä on, Hollolalla on… Mutta Lahdella ei ole omaa perinnekangasta eikä kansallispukua. Kansallispuvut ovat 1700- ja 1800-luvun perintöä, ja silloin Lahti oli vain pikkuinen pitäjä suuressa Hollolassa.

Tänään Lahti ja lahtelaisuus ovat voimissaan ja Lahti on lahtelaisten rakas kotikaupunki. Hyvää fiilistä juhlistetaan Lahen Raidalla, Lahden uudella, ihan oikealla  perinnekankaalla. Viralliset perinnekankaat ja kansallispukuasut kokoaa yleensä kansallispukuraati, mutta Lahen Raita tehdään lahtelaisten voimin, hyvällä mielellä ja myötätuulen siivittämänä ihan ite.

Suomen tärkein kansallispukuja valmistava yritys Helmi Vuorelma Oy on toiminut Lahdessa yli 100 vuotta. Muotoilja Marianne Valola ja Helmi Vuorelma Oy laittavat nyt kaiken taitonsa ja tarmonsa peliin kehittäessään Lahen Raitaa. Suunnittelun pohjaksi toivotaan kaikkien lahtelaisten ajatuksia siitä, mikä on parasta Lahdessa. Mitä lahtelaisuus juuri sinulle merkitsee? Mikä on lahtelaisuutesi ydin? Lähetä ajatuksiasi osoitteeseen lahenraita@gmail.com tai kerro niistä Lahden kaupungin Facebook-sivuilla. Jokainen tunne, muisto ja mielipide on tärkeä.
Tule siis mukaan tekemään lahtelaisten omaa Lahen Raitaa!
Kuvassa Vuorelman kutomakone Järvelän tehtaalla. Tällä 50 vuotta vanhalla koneella tullaan tekemään Lahen Raitakin.

 

 

13 Responses to Kansallispuku ja perinne

  • Pilvi Putkonen says:

    Hei!
    Näin Yhteishyvässä suunnittelemasi minikokoisen pojan kansallispuvun, olisiko artikkelissa mainittu nimiäismekko oikea termi… Voiko ko. pukua tilata? Ja jos voi, niin paljonko ihanuus suunnilleen maksaa? Kyseessä on 1-vuotias poika ja koko n. 86 cm.

    Ystävällisin terveisin
    Pilvi Putkonen

    • marianne says:

      Hei!
      Olen tehnyt kaavan poikavauvan juhlapukuun (nimiäispukuun). Se on noin kokoa 62cm. En ole tehnyt ainakaan vielä 1-vuotiaan kokoa olevaa kaavaa. Olisitko kiinnostunut ompelemaan itse puvun pojallesi vai haluaisitko ostaa sen valmiina? Minkä paikkakunnan kankaista haluaisit puvun? Voin selvitellä hintaa näiden tietojen mukaan.
      Terveisin Marianne

  • Fanny says:

    Hei!
    Samaisesta Yhteishyvän jutusta bongasin kansallispukukankaista tehdyt pussukat. Ovatko ne yksittäiskappaleita vai tehdäänkö niitä vallan myyntiin? Varsinkin mustapohjainen ja vihreäraitainen pussukka sykäyttivät.
    – Fanny M

    • marianne says:

      Hei!
      Mukavaa, että tykästyit kansallispukukankaisiin kukkaroihin. Kyllä, niitä valmistetaan myyntiin. Vuorelman nettisivuilla on Uutuudet-osio, jossa kerrotaan kukkaroista. Kukkarot valmistetaan kokonaan Suomessa ja niiden hinta on 39e/kpl. Linkki Vuorelman nettisivujen Uutuudet-osioon tässä
      Terveisin Marianne

  • Noora N. says:

    Hei,
    näin Yhteishyvän artikkelin ja toivoisin tänne myyntiin kansallispukukankaista tehtyjä ja kansallispuvuista vaikutteita saaneita naisten kivoja mekkoja ja hameita sekä paitoja & laukkuja, rintakoruja yms. Olisi ihanaa jos suunnittelisit kokonaisen malliston aiheen ympärille. Niitä voisi sitten nuoret yhdistää rippilahjaksi saamiinsa Kalevalakoruihin, kuten minä :)

    T: Noora

    • marianne says:

      Hei!
      Vuorelman nettisivuilla vuorelma.net on esillä paljon myös minun suunnittelemiani tuotteita. Työn alla on koko ajan paljon uutta.
      Kannattaa myös seurata vuorelmankankaat.wordpress.com -blogia, jota päivitän ahkerasti. Sieltä löydän aina uusimmat työt. Samoin kannattaa tykätä Vuorelman FB-sivuista. Myös sieltä löydät uusimmat työt. Olen tehnyt jo mallikappaleita mekoista, hameista, paidoista ja laukuista. Linkki tässä.
      Terveisin Marianne

  • Hei Marianne,
    saavuin tänne Vuorelman blogin kautta. Vuorelma on ollut ajatuksissani viime aikoina usein, Ornamon viikkotiedotteen ilmoituksesta lähtien. Nyt bongasin Issey Miyaken viimeisimmästä kokoelmasta selviä folklore-vaikutteita. Vuorelman kankaat ovat todella ajankohtaisia!
    http://nowfashion.com/01-03-2013-issey-miyake-ready-to-wear-fall-winter-2013-paris-show-3520.html

    • marianne says:

      Hei! Kiitos kommentistasi! Minustakin nämä kankaat ovat ihan kuuminta hottia.
      Olisipa hauskaa tehdä jotain yhteistyöstä. Blogisi näyttää mielenkiintoiselta :) Marianne.

  • Mari A. says:

    Hei! Näin Yhteishyvässä jutun ja siinä erityisesti huomioni kiinnitti nimiäismekko. Onko se ns. unisex-malli vai onko tarkoitus, että mekko on tytölle ja poikien puku pojille? Onko nimiäismekkoa mahdollista tilata tätä kautta ja mitä sen hinnaksi tulisi? Ystävällisesti, Mari

    • marianne says:

      Hei! Kiitos kysymyksestäsi. Alunperin ajatuksenani oli, että pitkä mekkomalli olisi unisex-nimiäismekko siinä missä ristiäismekkokin on unisex. Kun laitoin ensimmäiset kuvat Vuorelman kangaskaupan blogiin uudesta nimiäismekosta, sain joiltain lukijoilta palautetta, että he toivoisivat tämän mallin rinnalle toista, enemmän ”poikamaista” mallia.
      En siis oikein tiedä, että onko nimiäismekko unisex. Minusta se on, mutta se on vain minun mielipiteeni :)
      Voit tilata tarvikkeet nimiäismekkoon osoitteesta kangaskauppa@vuorelma.net
      Sieltä saat hinnan mekolle. Nimiäismekon kehitystyö on käynnissä ja siitä tulee lisää tietoa ja kuvia vuorelman nettisivuille lähiaikoina. Terveisin Marianne




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Before you post, please prove you are sentient.

Mikä on krokotiilin neljäs kirjain (pienellä) ?